Syksy on sienten ja marjojen poiminta. Monet kasvit alkavat kantaa hedelmiä ja tuovat marjoja ja hedelmiä, joista on hyötyä ihmiskeholle. Ruusunmarjassa on arvokkaita aineita, joita vartalo tarvitsee syksyllä. Tätä ainutlaatuista kasvia käytetään paitsi hyödyllisten ominaisuuksien hankkimiseen myös kodin puutarhan upeana koristeena.
Valitse resepti
Ruusunmarjan historia
Ruusunmarja - villiruusu - alkoi kasvaa Venäjällä antiikin ajoista lähtien. Monissa historiallisissa kirjoissa mainitaan kaunis villi kasvi, joka koristi palatsia ja luostaripuutarhoja. Ensimmäinen kirjallinen maininta dogroosista ilmestyi tsaari Aleksei Mihhailovitzin hallituskaudella julkaistuihin talokirjoihin. Noina päivinä kaunista kasvia kutsuttiin "serberina" tai "hopeinen orkidea", mikä tarkoitti villi piikikäs ruusu. Itse sana "serberiini" tuli venäjän kielelle arabiasta. Se oli kibiripun nimi.
Venäjältä tuotiin monista ruusuhelveslajeista eri maista, jotka istutettiin kuninkaalliseen puutarhaan. Ne erottuivat punkojen korkeudesta, väristä ja koosta. Tunnetuimpia ruusunmarjalajikkeita ovat kaneli ruusu, koiran ruusu.
Mielenkiintoista on, että tämän ruusunmarjan hedelmät ja kukat kerättiin Kazaanissa, missä viranomaiset lähettivät talonpoikia, jotka eivät kyenneet maksamaan vuokraa. Ruusujen keräämistä pidettiin yhtenä talonpojan velvollisuuksista. Kasvia on helppo hoitaa, se mukautuu nopeasti muuttuviin ympäristöolosuhteisiin.
Tämän kasvin alkuperästä on olemassa monia legendoja. Yksi heistä kertoo tytön rakkaudesta odottaa nuoria miehiä kasakko-luokasta. Nuori kasakka oli myös rakastunut tyttöyn, mutta päällikkö vastusti liittoa. Tyttö piti hänestäkin. Lähetettyään nuoren miehen palvelukseen päällikkö itse kääntyi tyttöä kohti. Hänet kuitenkin kiellettiin. Ataman päätti ottaa hänet väkisin. Hän pakeni häneltä tyttö tarttui isänsä tikariin, pakeni joelle ja kuoli. Tytön veri muuttui kauniiksi kukiksi, jotka oli tarkoitettu rakastaville ihmisille, ja piikit tekivät kasvista vihan pahoille ja pahoille ihmisille.
Kuuluisia ruusunmarjoja
Tällä hetkellä villiruusua tai villiruusua on monia lajikkeita. Ne herättävät suunnittelijoiden huomion, jotka käyttävät pensaita ja kukkasia pensasaiheiden luomiseen. Suosituimmat villiruusun lajikkeet ovat ryppyiset ruusut. Tämä villi kasvi vietiin Keski-Venäjälle Kaukoidästä koristamaan kotipuutarhoja.
Sizayan ruusu on nykyään suositumpi kasvi. Nämä ovat pieniä pensaita, joissa piikkejä ei käytännössä ole. Tällainen kasvi on kysyntä suunnittelijoiden keskuudessa, koska se sopii hyvin maisemaan. Se näyttää hyvältä jopa ilman värejä.
Toinen lajike, jota käytetään suojauksena, villi ruusu lonkat. Sillä on kuitenkin haittoja. Kasvi on haaroittunut juurijärjestelmä, joten on melkein mahdotonta tuoda esiin.
Upea lisäys puutarhaan voi olla ruusunmarjahaju tuoksuinen ruusu. Pensaat kasvavat jopa kaksi metriä, niissä on pieniä vaaleanpunaisia kukkia. Ruusunmarja sai nimensä johtuen siitä, että lehdet voivat antaa omenan hajun.
Hyödyllisiä ominaisuuksia ruusu lantio
Mutta ei vain ruusunliemista voi olla hyötyä ihmisille. Muinaisista ajoista lähtien tiedettiin tämän kasvin parantavista ominaisuuksista. Rose lantio on punainen tai ruskea. Ruusunmarjamarjat sisältävät monia kemiallisia ja mineraalisia aineita, jotka ovat välttämättömiä ihmiskeholle. Ruusun lonkat eivät kuitenkaan ole raa'ita, koska ne pitävät karvat siemenlaatikossa.
Lääkekasvina ruusunmarja alettiin käyttää antiikin Kreikassa. Marjat poimittiin, jauhettiin ja käytettiin ikenien hoitoon, haavojen parantamiseen. Ruusunmarja on helppo valmistaa. Yleensä keittämät tai vitamiinitee, jolla on tonisoiva vaikutus, valmistetaan kasvin hedelmistä.
Herkullisia ruusunliljoja voidaan käyttää lääkkeiden valmistuksessa. Rosehip-lääkkeitä voidaan käyttää urolitiaasin, verenpaineen ja sydämen sisävuoren tulehduksen hoidossa. Lääkkeen shokkiannos lisättäessä villiruusua voi kuitenkin vahingoittaa kehoa, koska vitamiinit lisääntyvät hallitsemattomasti, ja maksassa saattaa olla toimintahäiriöitä. Sinun tulee seurata huolellisesti lääkkeiden annosta, osaa kasvin valmisteista ja marjoista.