Ehkä juuri 2000-luvulta tulee speltin suosion vuosisata. Bashkirian ja Dagestanin tilat ovat jo ottaneet käyttöön sen viljelykasvit. Tämä hyödyllinen luonnontuote on varmasti kysytty ruokavaliossa ja vauvanruoissa.
Valitse resepti
Speltti (Triticum spelta) on viljakasve, joka eroaa kaikista tunnetuista vehnistä punaisenruskeana viljan värinä, jossa on leikkaamattomia kalvoja. Arkeologit löysivät muinaisimmat spelttijyvät (5 tuhatta vuotta eKr.) Araratin juurella. Valitettavasti speltti unohdettiin uusien, tuottavampien vehnälajikkeiden tullessa markkinoille. Perinteinen vehnä ei kuitenkaan voi kilpailla sen kanssa ihmisten ravintoarvon ja parannusominaisuuksien suhteen.
Valinnan lähdemateriaali tai arvokas elintarvike
Spelttiä pidetään oikeutetusti nykyaikaisen vehnän esi-isänä, koska se kylvä laajoja alueita muinaiseen Egyptiin, Babyloniin, Palestiinaan ja Mesopotamiaan sivilisaation kynnyksellä, kun maatalous oli vasta alkuvaiheessa. Oikeinkirjoituksen maininta löytyy Brockhausin Raamatun tietosanakirjasta, Homerin Odysseyista, Puškinin satuun "Pappi ja hänen työntekijänsä Balda".
Speltti muutti Venäjälle Välimereltä 5. vuosisadalla eKr. ja siitä lähtien, aina 1800-luvulle saakka, istutuspinta-ala vain kasvoi. Vaikka durumvehnä, maatalouden tekniikan hienompi, oli menestynyt jo silloin, se oli myös tuottavampi.
Villit spelttilajit (luonnonvaraiset kahden jyvän, yksin- ja kaksilehtiinen yksisyinen, vehnä Urartu) ja loivat perustan nykyaikaisille lajikkeille. Venäjällä he käyttävät usein kirjoitettua nimeä kirjoitettuna. Amerikassa sitä kutsutaan “kamut”, Armeniassa “achar”. Joskus nimeä "emmer" pidetään tietämättä erillisenä lajikkeena, mutta tämä on silti sama kirjoitettu.
Koska väestön kiinnostus ympäristöystävällisiin tuotteisiin on kasvanut huomattavasti, kasvattajat yrittävät kehittää uusia lajikkeita käyttämällä puolivillisiä spelttijyviä, joita varastoidaan monissa kasvinviljelylaitoksissa. Ravitsemusasiantuntijat sanovat, että karkeassa spelttijyvässä, jonka päähaitta on kalvojen vaikea puhdistaminen, on kaikkien ihmisille hyödyllisten aineiden optimaalinen koostumus.